Kuuladiffit ovat tietty yksi vaihtoehto, mutta niissäkin on ongelmansa. Jos käyttää kuuladiffiä kuulat voideltuna, ei diffiä saa niin tiukalle ettei se luistaisi. Jos taas ei rasvaa kuulia, kuluu kuulat ja kuulia vasten kiristettävät prikat turhan nopeasti. Samaten kuuladiffien ulostulot eivät ole kovin pitkäikäisiä, poislukien diffit joissa on teräksiset ulostulot.
Yritin ratkaista ongelmaa tilaamalla Mini-Inferno ST:n ratasdiffit, koska ne ovat ns. kasattavat ja siten mahdollisesti kestävät.
ST:n ratasdiffit rakennetaan Kyoshon varaosasarjoista IH103 ja IH104. Hintaa hankinnalle tuli kuluineen n. 16usd.
Heti kun sain tavarat pusseista ulos(ei kaksimielinen lause), sain satsista ihan hyvän vaikutelman. Ulostulorattaisiin oli kumiset o-rankaat ja kuppi johon ratassatsi kasataan, oli ihan tiiviin oloinen kun sai tiivisteet sovitettua oikeaan asentoon.
Diffi pysyy kasassa neljän pienen(ilmeisesti M1.6) ruuvin ja mutterin kanssa. Mutterit olisivat mielestäni saaneet olla vaikka nylockeja, mutta Hobbycityn ruuvilukitteella ovat ainakin tähän asti pysyneet kasassa.
Kun sain diffit kuivakasattua ensin ilman että kiristin ja liimasin ruuvit ja laitoin diffirasvaa, tuntui diffi todella jäykältä kädessä. Aikani diffiä pyöriteltyäni, purin sen vielä kertaalleen, tarkistin että kasasin sen oikein, rasvasin rattaat Asson diffirasvalla ja lukitsin ruuvit melko tiukkaan. Ruuvien kireys ei tuntunut vaikuttavan diffien jäykkyyteen, vaan diffi tuntui ihan siltä että jossain on hiekkaa tai muuta röhnää välissä. Tamä siis sekä rasvan kanssa että ilman rasvaa.
Kun sain diffin auton kyytiin ja vähän pyöriteltyä moottorilla vuorotellen renkaista kiinni pitäen, ei diffi vieläkään tuntunut kovin herkältä. Siispä ulos antamaan kunnon herkistykset.
Ensimmäisen akullisen jälkeen diffi oli edelleen jäykkä ja käsin pyörittelemällä tuntui renkaassa selvää "nykymistä". Mitään eritystä ääntä ei diffi kuitenkaan pitänyt ja takarenkaat pyörivät samaa vauhtia kevyesti ilman vastusta, joten jatkoin ajamista vielä toisen akullisen verran.
Kesken toisen akullisen huomasin että auto kiihtyy vähän huonommin ja auton perä käyttäytyy paljon rauhallisemmin. Otin auton käteen ja aloin etsimään mahdollista vikaa, kunnes tajusin että takadiffi oli yhtäkkiä alkanut toimimaan.
Diffillä on nyt ajettu sekä 2S, että 3S lipoilla, ja edelleen diffi tuntuu herkältä, mutta ei ainakaan vielä ole alkanut rattaat lyömään yli. Ensiviikolla on tulossa paria laatua diffirasvaa ja tarkoitus on kokeilla saako diffiä oikeasti säädettyä niin kuin ST:n manuaali lupaa. Diffiin suositellaan 5000-30000wt jäykkyistä rasvaa. En tiedä mitä tuo asson rasva oli, mutta käytin sitä vain rattaiden voiteluun, en diffin täyttämiseen.
Palailen vielä asiaan kun saan rasvat kotiin ja diffin putsattua ja asennettua uusilla täyteaineilla.
Autosta on tällä hetkellä slipperin 24T ratas sileänä, eli yhtään ajokuntoista NanoDragonia ei nyt satu olemaan nurkissa.
Lisäsin pari kuvaa valmiista diffistä. Lähdöt ovat muistaakseni Atomicin titaaniset kupit. Ne ovat olleet käytössä melkein ensimmäisen Nanon ostamisesta lähtien ja ovat osoittautuneet todella kestäviksi.
Uutena diffiprojektina on Mini-Infernon polttisversion diffien hankkiminen ja kasaaminen. Hankkiminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi ja kalliiksi. Ostin rc10.fi myyntipalstalta teräksisen ratassarjan. Loput pikkuosat on tulossa maailmalta. Hintaa kahdelle teräsdiffille tulee reilut 60usd, mutta niitten pitäisi olla sähköautossa lähes ikuiset. Raportoin tarkemmin kun saan kaikki osat kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti