keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Nanon teräsdiffiprojekti

Vihdoin eilen löytyi postilaatikosta kauan odotettu tinyrc.com:n paketti ja pääsin aloittamaan ihan oikeiden, öljyllä säädettävien ja toivottavasti pomminkestävien diffien rakentelun. Kuvassa näkyy kolmea ruuvia lukuunottamatta kaikki kahteen diffiin tarvittavat osat. Koko satsin hinnaksi tuli melko tarkkaan 70USD kaikkine kuluineen. (Oikean alakulman pussissa on paljon ylimääräistä muovisälää.)

Heti pakettia avatessa pisti silmään yksi rikkinäinen tiivisterengas tuossa vasemman yläkulman pussissa, mutta onneksi löytyi pakista yksi tuollainen joutilas tiiviste edellisen ST:n muovisen diffin rakennuksen jäljiltä. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuikin. Mitään muita osia ei pysty käyttämään vanhoista hyväksi kuin korkeintaan o-renkaita ja joitain ruuveja.

Diffien kasaus oli melko työlästä, varsinkin kun on tottunut käyttämään kuuladiffejä, jotka on aina suoraan paketista käyttövälmiina ja toimivat ilman huoltoa kymmeniä akullisia kovaa rallia. Nämä ratasmallit vaativat jonkin verran sovittelua ja ihmettelyä ennen kuin alkavat muistuttaa toimivia diffejä.
Kuvassa yhden diffin tarvikkeet. Kuvasta puuttuu 2kpl M2.6x8 uppokanta ja M3x3 pidätinruuvi.


Pikkurattaat tappeineen ja toinen ulostulo kasattu ja 5000WT öljyä piripintaan. Saisi olla värillistä öljyä niin näkyisi kuvassakin paremmin.

Valmis diffi odottamassa auton kyytiin pääsyä.

Tässä vaiheessa piti hakea vanhasta pinjonista M3x3 pidätinruuvi, jotta kardaania vasten tuleva kuppi pysyy jotenkin paikoillaan. Kuvasta selviää mihin sitä pidätinruuvia tarvitaan.

Diffi ei toiminut heti kasaamisen jälkeen kovinkaan herkästi, vaan se vaati jonkin verran väkisin pyörittelyä ja ruuvien löysäämistä. Kun ensin sai sen pyörimään ruuvit löysällä, lähti homma toimimaan kun vähän kerrallaan kiristi ruuveja ja aina pyöritteli välillä.
Autossa paikollaan ei jäykkyys tuntunut enää niin pahalta, koska renkaasta saa vähän enemän vipuvartta kuin suoraan lähdöistä pyörittämällä. Olen käynyt autolla vasta kerran ajamassa pihalla, mutta asfaltilla oli liikaa irtosoraa testaamiseen. Tulipahan nyt vähän sisäänajoa ainakin. ST:n muovidiffitkin vaativat useamman akullisen ajoa ennen kuin alkoivat kunnolla toimimaan, eli tätä teräsversiota voi joutua herkistelemään aika kauankin.

Sitten kun saisi vielä nämä keskidiffin rattaat, laakerit ja akselit kestämään, tai korvattua jollain muulla systeemillä niin auto alkaa vihdoin parin vuoden kikkailun jälkeen olemaan melko kestävä. [tähän sellainen silmienpyörittelyhymiö ]

3 kommenttia:

rMa kirjoitti...

Alkaa olemaan vähän rakennussarjan rakentamisen meininkiä diffien osalta :-) Sama homma kymmeneen kertaan niin saa vähän makua miten ne osina tulevat autot saa nippuun.
Se onkin sitten hyvästit vetareille kun tulee pitävät kelit, mitäs polttisversion vastaaville tulee hintaa? Hyviä kuvia muuten, mukavaa vaihtelua foorumeilla näkyviin kännykkäkamerasuttuihin verrattuna.

nph kirjoitti...

Saa tosiaan nähdä miten kestää palikat. Luulen että joku muu paikka pettää kuin nuo diffit. Ovat melko tukevaa tekoa ja vaikuttavat ihan asiallisilta. Vetarit varmaan rupeaa paukkumaan. Polttismallin vetareita en olekaan mistään katellut, mutta ne on varmaan seuraava autoprojekti.

Oli kyllä oikein rakennussarja meininki ja kasasin varmuuden vuoksi ne pari kertaa oikein varovasti etten riko kallita palikoita.

Niitä kännykuvia on tosiaan monessa paikassa ja sitte vaan kirjoitetaan että "sori kuvanlaatu". Ei se niitä kuvia paranna vaikka kuinka pahoittelisi :)

nph kirjoitti...

09:n vetarit on samalla varaosakoodilla kuin sähkömallin. Tosin en ole koskaan kokeillut "aitoja" Kyoshon dogboneja. Ei sitä tiedä vaikka olisi hyvätkin ;)